tiistai 3. toukokuuta 2016


Sote Opettaja Tarja Työelämäjaksolla

Tämä blogi kertoo Tarjan työelämäjaksosta kotihoidon arjessa, jonne menin innokkaana, ihmettelevänä ja kaikki aistit avoimena. Olen kiitollinen, että työelämäjakso mahdollistui juuri tänä keväänä.

Ensimmäinen jaksoni oli 07.04. - 15.4.2016 Kotisairaala, kuntoutus- ja kotiutustiimi
Toinen jaksoni                 03.05 -                   Kotihoito

Yleisenä tavoitteena on tutustua mahdollisimman laajasti ja monipuolisesti Mikkelin seutusoten  kotihoidon ympäristöihin. Linkistä pääset katselemaan Mikkelin seutusoten vanhuspalveluista http://www.mikkelinseutusote.fi/index.php/vanhuspalvelut

 Tarkemmat tavoitteeni olen kirjoittanut sopimukseen, joka tehdään  kustakin työelämäjaksosta erikseen. 


Joutsenpariskunta Pitkäjärvellä 16.4.2016 kotiansa katsastamassa

Pyrin kertomaan blogissani pieniä kokemuksellisia tarinoita kotihoidon asiakkaiden, toiminnan ja kotihoidon palvelun,  työntekijöiden, työyhteisön, työelämän muutosten ja sekä meiltä valmistuneiden lähihoitajien näkökulmasta, höysteenä omaa pohdintaa oman oppimiseni kannalta.  Oli hienoa olla "työparina" meiltä valmistuneiden lähihoitajien kanssa. Kuvat ovat kaikki itse ottamiani.


TOINEN JAKSO  3.5. -




TI 3.5.2016

Seitsemäksi menen ja kesän tulosta nautin. Toisen työelämäjaksoni sovin kotihoidon tiimeihin. Laitoin viime viikolla kaikille neljälle (etelä-länsi-pohjoinen-itä) kotihoidon ohjaajalle viestin, ken haluaa lähihoitajaopettajan työelämäjaksolle. Joustavasti sijoituspaikakseni löytyi eteläinen tiimi ja sinne nimetty ohjaaja, joka kylläkin vaihtui heti kymmenen minuutin sisällä. Ja taasen hurahdin opiskelijan rooliin.


Kotihoidon "laukkuparkki"


Toiminnan näkökulma: Kullakin tiimillä on oma toimistonsa kirkon mäellä, jossa kohtaavat kunkin tiimin lähihoitajat ja sairaanhoitaja. Ensimmäinen tehtävä on lämmittää ja päivittää mobiilit käyttökuntoon sekä ääneen sanottuja asiakkaisiin liittyviä huomioitavia asioita. Avainkaappi kilisee, kun jokainen etsii omien asiakkaidensa avaimia. Joku jakaa muovikassista "lahjoja", jotta "lääkitys pysyy kohdallaan". Oikeasti lähihoitaja jakoi asiakkaille apteekista haettuja lääkkeitä kotiin vietäväksi. Näillä kotihoito hoitaa kokonaisvaltaisesti asiakkaan lääkehoitoprosessia.

Minun ja ohjaajani työlista näytti, että asiakkaita riitti. Kolme paikkaa oli ainakin kahden työntekijän paikkoja. Hupsan heijaa, minut oli laitettukin työpariksi, joten pääsin hyötymään heti alusta ja minusta otettiin hyöty irti. Saimme nauttia upeasta toukokuun aamusta järven rantaa ajellessamme. Asiakkaita oli "ryväspäiten" eli lähekkäin olevissa omakotitaloissa ja kerrostaloissa, joten auto parkkiin ja tepastellen kummassakin ympäristössä. Kiva olisi ollut viuhutella polkupyörällä.

Asiakasnäkökulma: Toiminnan ohjaus antaa tehtävät, mutta antaa työntekijän myös tehdä rauhassa omaa suunnitelmaansa. Ensimmäisen päivän perusteella kotihoidossa on aikaa asiakkaalle, palvelu on kokonaisvaltaista ja asiantuntevaa. Ohjaajani osasi ja tiesi asiakkaan taustasta paljon asioita, osasi johdatella asiakaskäynnillä tavoitteellisesti tilannetta eteenpäin. Asiakkaalle/asiakkaille jäi hyvä mieli, kolmen asiakkaan luona ehdimme käydä kaksi kertaa sekä aamulla aamupalan aikaan sekä lounas aikaan. Aamupäivä on ruuhkainen, joten valitettavasti jonkin asiakkaan lounasaika vierähti ad klo 12.30. Ikäihmiselle liian pitkä aika.

Meillä oli kaksi paikkaa, jossa meni toisessa puolitoista tuntia ja toisessa reilu tunti, joten koko päivä vierähti ilman taukoa klo 13.00. Kuulemma ei kannata juoda paljoa, pissalle ehtii vasta tauolla. Mä kyllä hyökkäsin välillä ex-anoppilan vessaan, kun sattui kävelymatkan varrella.

Lähes kaikissa paikoissa oli omaishoitaja ja hoidettava. Kunnioitukseni omaishoitajia kohtaa senkun kasvaa tämänkin päivän tarinoiden perusteella. Puoliso on täysin autettava, omaishoitaja on  valmiudessa 24/7 ja jaksaa ja jaksaa, miten jaksaa. Hoidettava on säännöllisesti jaksottaiselle hoitojaksolla eli jossain palvelutalolla ja tk sairaalan osastolla tietyn ajan, jotta puolisolla olisi aikaa itselleen voimia keräämiseen. Erään omaishoitajan kertoman mukaan jaksot saattavat olla ahdistavia, kun henkilökunta ei tunne, eikä osaa tehdä yhteistyötä hoidettavan kanssa. Henkilökunta saattaa soittaa puolisolle, mitä hänelle tehdään, kun hän tällainen ja sellainen, on haasteellinen ja heillä on kiirettä jne.

KE 4.5.2016







Olin lähihoitajan kanssa aamuvuoron käynneillä asiakkaiden luona. Keskiviikko on useamman asiakkaan suihkutuspäivä, joten sain tuntumaa kotihoitoasiakkaan suihkuttamisessa. Ja nyt olen "julkisesti" lähihoitajan työparina, kun kotipalveluohjaaja oli ilmoittanut toiminnanohjaukseen. Päivä meni sutjakasti, vaikka jouduimme pitämään aamupäivällä reilun tunnin "tauon", kun suunnitelma A vakioasiakkaan luona jäi toteutumatta ===> kahden avustettavan asiakkaan aamutoimet, suihku sen jälkeen, lääkäri tuli kotikäynnille, lounaalla tukeminen. Vaimon mielestä suihku kannattaa tehdä vasta lounaan yhteydessä, joten suunnitelma B käyttöön.

Opiskelijan näkökulma Edelleen nautin olemisesta oppijan roolissa, joten kännykkä pysyy tiiviisti repussa, kyselen suunnitelmia täsmä aikaisesti ja kellon katson auringosta sekä istun "pelkääjän paikalle" mennään sinne, minne ohjaaja vie. Matkalla tieten keskustelemme asiakkaan taustasta ja hänen päivän suunnitelmastaan.

Minulla on tieten vankkaa osaamista, mutta oppiminen liittyykin siihen, miten ihmisen kanssa toimitaan hänen kodissaan. Omasta mielestäni pystyn ottamaan tilan haltuun nopeasti, mutta aikaa menee "hahuiluun". Esimerkkinä aamupuuron keitto vaatii sarjaa asioita tuleeko "sattumapuuroa" vai asiakkaan suuhun sopivaa?: onko mikro- vai kattilapuuroa, mistä löytyvät astiat, puurohiutaleet, miten mikro tai liesi toimiin, millaista puuroa asiakas haluaa, suolaa sopivasti, mitä muuta puuron kanssa,... minä sentään olen "puurohullu", entä lähihoitajaopiskelija, joka jättää aamupalan väliin saati, että on jonkinlainen puurontekotaito. Eilen tuli muistutus, miten tärkeää olisi oikea annoskoko. Tuore toispuoli halvaantunut mies otti vain pari lusikallista aamupuuroa, kun totesi koko annoksen syömisen olevan "mahdoton tehtävä". Päivittäisenä kirjaamisena tulee sekä kotivihkoon että efficaan kotikäynnistä huono ruokahalu.

Eilen tukiessani yhdessä lähihoitajan kanssa kaksin useampaa asiakasta tulipa mieleen, että kyllä kinestetiikan opeilla olisi hyötykäyttöä asiakkaiden kanssa työskentelyssä. Sirpa kuntoutusopen kanssa sain viime keväänä oivalluksia ihmisen kehon normaalin toiminnan ja voimavarojen  hyödyntämisestä suhteessa toiseen ihmiseen ja ympäristöön. http://www.kinestetiikka.fi/
Joissakin tilanteissa pääsin tai otin johdon, kun lähihoitaja sanoi, että tuo sujuu sinulta paremmin näissä siirtotilanteissa. Huomasin, että kotihoidossa edelleen nostetaan, asiakkaan omia voimavaroja jää käyttämättä,  sekä toimintakykyä arvioidaan mielestäni "rajoittavasti" eikä mahdollistavasti. Oma suhtautuminen ja mielenmaja vaikuttavat tosi paljon.

Eräs omaishoitaja toivoi minun vievän vahvaa viestiä koulutukseen, että ihmisen nostaminen tapahtuu muualta kuin housujen yläosasta. Epämiellyttävän tunteen lisäksi hänellä oli todistusaineistoa puolisonsa repeytyneistä housuista.  Hän on ollut vuosia täysin autettavan puolisonsa omaishoitaja ja 24/7. Kotihoito käy suihkuttamassa miehen kaksi kertaa kuukaudessa ja säännölliset lyhytaikaisjaksot.

TO 5.5.2016 Kotihoidon iltavuoro 

Toiminnan näkökulma: Kotihoidon iltavuoro alkaa klo 14.00 ja päättyy 22.00. Meidän tiimistä on kaksi työntekijää ja työvuoro alkaa yhteisellä palaverilla muiden tiimityöläisten kanssa n. kymmenkunta. Palaverissa katsotaan oman tiimin asiakkaisen iltakäyntien lisäksi "yhteisesti jaettavia asiakkaita". Meillä oli alkuperäisen suunnitelman mukaan 26 asiakaskäyntiä, joista 4 oli parityöskentely paikkaa. Toisen työntekijän kanssa ohjaajani neuvotteli hänen kanssaan vaihtareita, joten meille jäi 22, jossa kolmessa käytiin kaksi kertaa iltavuoron aikana. Toiminnanohjaaja ei tiedä asiakkaiden osoitteita tai ohjelma ei optimoi matkoja, joten työntekijät pyrkivät vaihtamaan niitä siten, että samaan kerrostaloon ei mene kolmen eri tiimin työntekijöitä.

Kotihoidon työntekijän "työkaluja"
Asiakasnäkökulma: Asiakaskäyntejä riittää iltavuorossa, sekä yksin asuvia että pariskuntia. Lisäksi on perhe, jossa sekä vanhempia hoitavat lapset vuorotellen. Iltavuoron aikana kävimme useamman luona kaksi kertaa päivällisaikaan ja nukkumaan menon aikaan. Riittää suunnittelemista, miten kannattaa ajoittaa, että olisi kullekin suht passeli aika, ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Aina ei onnistu, mutta pyritään parhaimpaan. Kun toiminnanohjaus on antanut käyntiaikojen resurssit, niihin ei huomioida siirtymiä. Joten on työntekijän taitolaji, miten suunnittelee yhteen asiakkaan mahdollisimman hyvän ja mahdollisimmat vähän aikaa vievät ajoajat paikasta toiseen.

Kun työssä on jatkuvuutta, näkee asiakkaan toimintakyvyn muutokset. Toispuoliaivohalvauksesta kuntoutujan  edistyminen ilahdutti suuresti, kun hän pystyi itse käyttämään wc:n tukikahvaa ja lavuaaria siirtyessään vessan pöntölle. Vessan ovelle hän käveli rollaattorilla, kun kuljin itse perässä ja tarvittaessa ohjasin. Tämä oli  ensimmäinen kerta, kun hän meni vessaan, aiemmat käynnit olivat olleet suihkutilassa, jonne hän  meni pyörätuolilla ja hoitajat auttoivat vessan pöntölle. Miten tärkeää olisi taasen kerran, että kaikki toimisivat samansuuntaisesti tieten arvioimalla asiakkaan sen hetkisen toimintakyvyn.

Kyllä oli ilo olla tukemassa iäkkään pariskunnan selviytymistä, toinen oli 99 ja toinen 101 v, yhteisiä "rengasvuosia" eli avioliittovuosia 80. Toisella "pelaa" muisti, toisella liikuntakyky ja lapset auttavat, poika 80 v huolehtii lääkehoidosta, ruokahuollosta jne. Viimeksi poika oli tuonut äidille jotain hyvää naamarasvaa, jolla iho siloittuu. On varmaan jotain taikarasvaa, koska molemmat näyttivät ikäistään nuoremmilta.


Kaupungilla oli mukava kävellä paitahihasillaan paikasta toiseen ja kotimatkakin taittui puoli yhdentoista kieppeissä nautiskellen laskevasta auringon väreistä - kunnes huominen sarastaa

TI 10.5.2016  Kotihoidon iltavuoro

Kaksin lähdimme matkahan tuttujen asiakkaiden luo, kun työntekijät olivat keskenään "järkevöittäneet" asiakaskäyntejä. Jotta turhaa ajomatkaa tulisi mahdollisimman vähän ja kahden autettavan paikoissa olisi jatkumoa eli samat ihmiset. Pari turvahälytystä tuli, toiselle lähti toisen tiimialueen lähihoitaja ja toisella kävimme kolmestaan. Kun menimme paikalle, pitkä, laiha mies oli könähtänut selälleen keittiön lattialle ja ei mitään mahdollisuutta nousta omin avuin ylös. Lattiatila oli pituussuunnassa niin kapoinen, että riitti hänelle juuri ja juuri. Muuallakin kodissa tarvitse rollaattorin taitoajokorttia, koska reitit "tavaroitettu" juuri ja juuri kuljettavaksi. Kun hän oli "ajokuntoinen" taitavasti hän taitteli rollaattoria kasaan, jotta pääsi esim. wc hen.


www.hs.fi

Asiakasnäkökulma: Iltavuoron aikana tuli useamman kerran miettityä omaishoitajuutta ja omaishoitajan roolia ja asemaa. Millä perusteella omaishoitajuus syntyy rakkaudesta, velvollisuudesta, oikeudesta, pitkän vai lyhyen harkinnan tuloksena? Omaishoitajat ovat jollain tavoin "pudokkaita" meidän sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmässä. Omainen on määritelty omaisena ja työntekijä työntekijänä, jolla on tietyt työajat. Omaishoitaja on yhdistelmä omaisesta ja hoitajasta 24/7 käytettävissä, puolison/tyttären/pojan rooli on vaihtunut "hoitajaksi". Kun hoidettava on lyhytaikaisjaksolla, niin omaishoitaja yrittää palautua käyttämällä ajan omaksi hyväksi tai sitten huolehtii edelleen, kuinka rakasta ihmistä hoidetaan, millaisena hän palaa kotiin. Kyllä lyhytaikaishoitopaikan palvelut voisivat olla niin laadukkaita ja kuntouttavia, että ihminen palautuisi kotiin voimaantuneena. Ja yhteiselo jatkuisi "elämänmakuisena" .



MA 16.5.2016


Aurinkoisena aamuna lähdimme taasen reissun päälle minullekin tuttuja asiakkaita palvelemaan. Tänään oli asiakkaiden ruokatarvikkeiden ostoslistojen tekoa, ruokatarvikkeet tilataan sähköisesti Rokkalan supermarketista ja tiistaina on varattu tietyille ihmisille ruokapussien haku kaupalta ja jako asiakkaille. Maksu tapahtuu siten, että asiakkailla on ko kaupassa tili.





TI 17.5.2016

Tänään tiimissä oli useampi uusi ihminen, joten ohjaajani vastuu "vanhimpana" tarkoitti, että hänen hänen turvapuhelinkännykkäänsä tuli jatkuvasti puheluita. 

Asiakasnäkökulma : kyllä me ihmiset olemme varustetut hyvin erilaisilla voimavaroilla ja ajatuksen voimalla. Toinen valittaa joka kerta, kuinka yksinäinen hän ja kaipaa maailmanmatkaaja poikaansa tulevaksi. Toinen on puolikas ihmisen "torso" eli molemmat jalat on amputoitu ja ajatuksen voimalla hän helpottaa itse aavekipujaan, osaa pakarakävelyn tyylipuhtaasti ja välttää viimeiseen asti tekemästä turvahälytystä.

Opiskelijanäkökulma: on ilo olla opiskelijan roolissa ja "höpötellä" ihmisten kanssa. Hoidin tänään insuliinidiabeetikon aamutoimet eli mittasin verensokerin ja annoin insuliinin. Pikkasen piti katsella verensokerimittarin liuskaa, oli niin jämäkän näköinen.

PE 20.5.2016

Olin perehtymässä ateriapalveluissa, josta voit itse luoda tulkintasi kautta päivän kulkua asiakkaiden ravitsemuspalveluna








 



Isossa Padassa

ISOSTI n. 8000 x 5 eli 40 000 ruoka-annosta joka viikko


Anne Puntanen ravitsemuspalvelutiimin vetäjä - monessa mukana


Alla lähihoitaja vuosimallia 2015 somasti kuvaan asettautui
Ateriapalvelu on myös todella asiakaspalvelua ketjun joka vaiheessa, vaikka jakeluauton työntekijä näyttäytyy asiakkaalle ruoka-annosten kanssa. Jokainen ketjun työntekijä on tärkeä, jotta ruoka on ajallaan asiakkaalla. Jaoimme viikonlopuksi ruoka-annoksia niille, jotka ovat sen tilanneet. Lari nuori mies on todelle innostunut työstään ja tavoitteena hänellä onkin päästä lukemaan vuoden päästä ravitsemustiedettä yliopistoon. Hän on myös menumatti vastaava eli kertoo annosautomaatista ja sen eduista ja käytöstä asiakkaille, jotka ovat asiasta kiinnostuneita.

Ravitsemusasiat ja ravitsemushoito on tärkeä asia ja tiimin kaikki jäsenet ovat oivallisia esimerkkejä innostavasta työotteesta ja haluavat kehittää ravitsemusasiaa Mikkelin alueella esim. Lähemäellä toimii yhteisöruokailu. Meidän oli tarkoitus mennä lounasaikaan, mutta teimme ylimääräisen palvelun Suurelle Padalle kuljettamalla yhden ruoka-annoksen eräälle palvelutalolle. Joten kun olimme Laurin puistossa, niin asukkaat olivat lähteneet koteihinsa köllöttelemään ja sulattelemaan ruokaan.

KE 25.5.2016

Viimeisen työelämäjaksopäivän olin asiakaspalvelussa kokeneen kodinhoitajan kanssa. Hänen kanssaan meillä oli antoisia keskusteluja siirtymillä tämän hetken kotihoidon työstä, asiakaslähtöisyydestä, tavasta tehdä työtä, työhyvinvoinnista ja kotihoidon tulevaisuudesta.

Pääsinpä pärtsäilemään pyörällä pitkin kaupunkia. Hän ajaa kesät talvet polkupyörällä, surruuttelee sähköpyörällä ja hyvin menee. Hänen pääasiallinen toimialueensa on keskustan alue.

Kiitän ja kumarran työelämäjakson kokemuksista, paljon risteilee erilaisia ajatuksia päässä. Pitää avata ja jäsentää niitä itselle ja muille hyödyksi raportissani.


 Kesä tulee kohisten, luonto parastaan näyttää ja linnut lauluaan visertää.





ENSIMMÄINEN JAKSO MA 07.04.16


Muutosnäkökulma: olin sopinut kotihoidon esimiesten kanssa ajoissa työelämäjaksostani. Edellisellä viikolla tuli puhelinsoitto muutoksista, joiden mukaan esimies vaihtui lennosta uuteen tehtävään. Minä taisin tietää aiemmin kuin työntekijät, kun juttelimme työntekijöiden aloittaessani. Viimeinen muutos tapahtui maanantaiaamuna. Oli sovittu, että aloitan kotiutustiimissä, mutta aloitinkin kotisairaalassa.

Toiminnan näkökulma: Tervehtimiset, reppu selästä, takki tuolin selustalle ja suoraan mukaan aamun työnjakoon. Kotisairaalassa toimii sairaanhoitajat, jotka palvelevat laaja-alaisesti asiakkaita Pankalammelta noin kymmenen kilometrin säteellä.

Ensivaikutelma kotisairaalan toiminnasta on, että asiakkaat saavat tarpeidensa mukaisesti kiireetöntä hoitoa joustavasti, jossa asiakkaan hyvä toteutuu huomioiden myös omaiset. Pääsin mukaan uuden asiakkaan hoito-ja palvelusuunnitelman laadintaan, joka oli selkeä ja konkreettisesti jäsennelty kuvaamaan asiakkaan sen hetkistä elämäntilannetta tavoitteineen. Minua ilahdutti ja vahvisti ammatillista itsetuntoani, koska pyrin ohjaamaan opiskelijoita laatimaan samansuuntaisesti asiakaslähtöistä suunnitelmaa, ei mitään "normaaliuden (liikkuminen, uni ==> normaali) temppu- ja suoriterataa hoitajalähtöisesti.

Asiakasnäkökulma: Aamupäivällä palvelimme asiakkaita, jotka tarvitsivat osana kokonaishoitoaan suoraan suoneen annettavia antibiootteja, verinäytteen otto, haavahoitoa, saattohoitoa ja ensimmäisen kerran näin tiputettavan rautaa. Pohjanmaalla 1990-luvun alussa irakilainen lääkäri määräsi päivystyksessä samaa sotalääketieteen osaamiseensa perustuen, silloin hoitajina "torppasimme" hänen määräyksensä.

Upeata oli olla mukana saattohoitoasiakkaan tukemis- ja auttamistilanteessa rautaisen ammattilaisen kanssa. Tilanne oli uusi koko perheelle, saattohoitopäätös oli tehty pari päivää sitten. Kotona aisti vahvasti kuoleman lähestymisen ja valmistautumisen siihen: kunkin perheen jäsenen luopumisen tuskaa, ahdistusta, jossa oli huumorin pilkahduksia, koiran ja kissan myötäelämisen tilanteessa, toivoa kivuttomuudesta ja pahan olon helpottamista. "Fack cancer" nuorten syöpäpotilaiden kokemuksista näkyi olevan samaan aikaan tiedotusvälineissä.  He ovat "unohdettu" ryhmä meidän sotejärjestelmässämme.



Metsätie niin hiljainen ja rauhoittava ja aina johonkin johtavi
Ajattelin edellisenä iltana, jospa pääsisin omalle kotikylälleni käynnille, kun oman ryhmäni lähihoitajaopiskelija oli käynyt ohjaajansa kanssa samoilla kulmilla. Toive toteutui, joten toimin gepsinä asiakkaan luokse mennessä ja matkaa oli 25 km. Tämä oli ensimmäinen asiakaskäynti sairaalasta kotiutumisen jälkeen, tavoitteena jalan haavan hoito osana kokonaishoitoa. Puoliso oli tosi ilahtunut minut nähdessään ja siitä ne alkoi muistelot. "Nyt tuli kaikki osa-alueet hoidettua ", tuumasi sairaanhoitaja, kun ajelimme vihreän kuusikoista metsätietä kohti toimistoa ennen valtatielle pääsyä.

Fiilikset ensimmäisestä päivästä: Nautin kaikilla aisteilla "opiskelijan" roolista ja aivan uusin silmin ja oivalluksin havainnoin toimintaa kuten käydessämme ihmisten erilaisissa kodeissa ja etenkin palvelutalolla, jossa ilmapiirin aistii heti.



TI 8.4.2016

Yhtä mielenkiintoinen ja opettavainen päivä kuin edellinen.

Työyhteisö näkökulma: Kotisairaalan työnjaon jälkeen menin ohjaajani kanssa hygieniavastaavien puolivuotispalaveriin. Lieneekö ”vakituiset” jäsenetkään tietoisia, ketä kaikkien olisi kuulunut olla paikalla. Työelämän vauhdikkaat muutokset tulivat heti esille. Kehittämistyöryhmän puheenjohtaja oli parin viikon lomamatkalla, yhteen tulosyksikköön on nähtävästi valittu uusi johtaja jne.
Paikalla pyyhälsi vauhdikas esimies, joka kertoi olevansa työnkierrossa ja kyseli, kuuluuko hänen on täällä ja samaan hengenvetoon, että seuraava palaveri odottaa klo 9.00 eli puoli tuntia joutaa olemaan paikalla. Tästä ajasta hän käytti aamupalan syöntiin n. 20 minuuttia. Omalta kohdaltani oli merkittävä kohtaaminen tyttäreni kanssa ammatillisesti, hän istui toisella puolella pöytää. Ja pukkasi äidin rooli esiin, kun ylpeänä kuuntelin hänen kertovan suunterveydenhoidon hygienia-asioista.

Käsiteltävät asiat olivat mielenkiintoisia, kuten infektioiden esiintyvyyden tilanne eli yksiköissä sekä asiakkaiden että työntekijöiden näkökulmasta. Noro vikkelä virus on vieraillut kaikissa paikoissa ja tekee uusia käyntejä joissakin yksiköissä. Opin uuden asian noro saastuneen tilan puhdistuksesta. Terveyskeskussairaalaan on hankittu laite, joka puhdistaa huoneen normaalin infektiosiivouksen lisäksi ilmatilasta ja pinnoilta loput ”norohöttelöt” kuten verhoista vetyperoksiidihöyryllä. Huoneeseen voidaan ottaa uusi asiakas heti käsittelyn jälkeen, kun normaalin infektiosiivouksen jälkeen huoneen katsotaan olevan virusvapaa kahden vuorokauden kuluttua.


Jokaisella on oma työreppu

Asiakasnäkökulma: Palaverin jälkeen pyyhälsimme kierrokselle, ohjaajani vastuuhoitajana kännykkä kädessä ja tarvittavat välineet mukana. Kierrokseltamme palasimme klo 14.45, höpötystauot olivat matkalla kohteesta toiseen, vatsa huokasi ruokaa.
Asiakkainamme olivat haavahoitoja tarvitsevat, palvelutalolla asuvan saattohoitoasiakkaan kivun hoidon tehostamista laittamalla siipineula ja viemällä aloitusmorfiinit ennen kuin henkilökunta hankkii hänelle e-reseptillä omat. Kävimme toisen kerran saman saattohoitoperheen luona, jossa kuolema vilkuttaa nurkan takana.

Perhe elää luopumisen surutyötä yhdessä, jossa pyritään kokonais-valtaiseen hoitoon. Siitä huolimatta fyysiset perustarpeet nousevat esille kuten virtsaamattomuus, kaatuilu, oksentaminen jokaisen juomatilkan ottamisen jälkeen, nesteen kertyminen elimistöön jne. Joustavasti ohjaaja sai hankittua kotiin portatiivin ja valmiuteen pyörätuolin puolison toivomuksesta. Asiakas ei itse sitä halua, vaikka haluaa nukkua omassa sängyssään ja siirtyä sieltä olohuoneen sohvalle. Hienoa asia oli se, että hän kertoi olevansa sekaisin kivuttomana.



Upea asia on, että haavaimuhoitoa (vac) voidaan tehdä kotona perusterveelle vakavassa työtapaturmassa vammansa saaneelle ihmiselle. Asiakas oli kovin kipuherkkä, joten minulle lankesi psyykkinen tukeminen keskustelemalla. Ohjaajani sai keskittyä rauhassa haavaimun vaihtoon. Asiakkaan paranemisprosessi on ollut tähän asti hyvin monivaiheinen. Hän on päässyt terveydenhuollon järjestelmän koukeroihin mukaan, jossa käydään keskustelua hoitovastuusta keskussairaala-yliopistosairaala tasolla, mukana vakuutusyhtiö.

Kahden muun haava-asiakkaan haavojen hoito vaati osaamista, jossa yhdistyi kokonaisvaltainen tilanteen arviointi toimintakyvyn näkökulmasta, varsinainen haavahoidon toteutus, luovien ratkaisujen etsiminen pärjäämiseen, psyyken tukeminen esim. taas löytyi minulle tehtävää eli pitää kädestä kiinni ja hyvin onnistui haavahoidot. Roolimme menivät sujuvasti. Ilolla huomasin, että ammattitaitoni on tätä päivää sekä teoriassa että kädentaitoinani. On kannattanut käydä keikoilla keskussairaalassa.



Mikkelin sote alueen aluajako
Toiminnan näkökulma: Toiminnan ohjaus, työnjako ja tehostaminen  ovat päivän mantroja, jotka viedään käytäntöön nopeasti. Perjantaina kotisairaalan ja kotiutustiimin työntekijöillä oli perehdytys-tilaisuus toiminnan ohjaukseen, joka otetaan käyttöön kotiutus-tiimissä ensi viikon tiistaina. Perjantaina ko tiimin työntekijöistä viidestä oli töissä yksi lähihoitaja, joka pyysi meidän työpanosta asiakkaiden palvelemiseen. Ohjaajani joutui perumaan osallisuutensa ja tilaisuudessa oli päätettykin, että kotisairaalassa mennään omalla toiminnanohjauksella, koska työn tuotteistaminen on vielä kesken ja toiminnanohjaajalta vaaditaan kokemusta kotisairaalan toiminnasta.

Olen tiedostanut omien verkostojen luomisen merkityksen ja tärkeyden sekä ihmisten tarinoiden merkityksen elämänkulussa. Aika moni asiakas on ollut minulle tuttu jostain yhteydestä. Minun tulemiseni esim. palvelutaloille on aiheuttanut hyvänlaatuista hämmennystä, vaikka olen pyrkinyt tulemaan hieman ohjaajani perässä.
Olin kiitollinen tästä päivästä ja pyöräilin Vileeseen nauttimaan lounaasta klo neljän kieppeissä ja illalla Mikaeliin katsomaan Rauli Badding Somerjoen elämästä kertovaa musiikkinäytelmää.  
Rauli Badding Somerjoki - Kauas pilvet karkaavat ja/tai
Paratiisi


MA 11.4.2016
Työyhteisö näkökulma: Innolla pyyhälsin kohti Pankalampea kotisairaalan toimistoa. Aamun aloittaminen olikin jo tuttua. Olin perjantaina sopinut lähteväni toisen ohjaajan mukaan, mutta meitä olisi mennyt yhteen asiakaspaikkaan 4 ihmistä; kaksi sairaanhoitajaa ja toisella oli espanjalainen ohjattavana. Joten lähdin maakunta kierrokselle tutun ohjaajan kanssa ottamaan verikokeita, tekemään haavahoitoja. Siinä samassa hoituu fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja kognitiivinen puoli asiakkaalta ja myös hoitajalta. Jututtaessani työntekijöitä, he kokevat työnsä mielekkäänä, itsenäisenä, haastavana ja monipuolisena, jossa voi panna oman persoonallisuutensa ja ammattitaitonsa likoon. 

Asiakas näkökulma: Kuka se "jakaa" meille itse kullekin toimintakykyä, muistia, elämäniloa, katkeruutta, terveyttä ja sairautta? Kuten sanotaan, jokainen saa tarpeensa mukaan, mutta kuka sen tarpeen määrittelee. Rouva, 90 v hoitaa ja huolehtii itsestään, hänelle soitetaan INR arvosta, hän päättää oman asiansa, pesee pikkupyykkinsä, miniä muun pyykin. Odottaa innolla pääsevänsä pihalle, vaikka polvet eivät nyt enää ihan priimakunnossa olekaan.

Kun taas toinen rouva odottaa kotona pääsyä kahden kuukauden päästä palvelutaloon maaten isossa olohuoneessa sängyssä, odottaa kotikuntoutuksen ihmistä avustamaan wc:hen, kehotetaan soittamaan turvahälytykseen. Käy päivätoiminnassa, kaatuilee taksin tuotua kotiin, onneksi "lonkkahousut suojaavat" ja Tarja ruuvasi kiinni vessanpöntön korokkeen. Kun soittaa yöllä turvapuhelimeen, niin turvapalvelut vastaavat "Stella". Puhelu ei tule tähtitaivaan alta kauppakeskus Stellasta vaan uudesta turvapuhelinpalvelu yrityksestä, kun kaupunki on kilpailuttanut turvapalvelut. 






TI 12.4.2016

Kotihoidon kuntoutustiimin esite, hieman epäselvä kuva, sori

Asiakas näkökulma: Silmäni ja kokemusvarastoni karttuivat kotikuntoutus- ja kotiutustiimin arjesta. Kävimme kuntoutusohjaajan kanssa  (fysioterapeutti) pariskunnan luona, jossa miehelle fysioterapeutti oli tehnyt aiemmin kartoitus- ja ohjauskäynnin. Nyt veimme hänelle "ryhtiliivin" eli aukaisee rintakehää hengittämiselle ja oikaisee ryhtiä. Miten tärkeää ihmiselle olisi elää tämän hetken toimintakyvyn ja voimavarojen mukaan ja käyttää siihen aikansa kuin haikailla menneeseen, kun "minä silloin pyöräilin, juoksin, luistelin pikaluistimilla". Samalla hoidimme rouvan asiaa, kun hän mainitsi "kukaan ei kysy minulta, miten minä voin". Heti ohjaajani tarttui asiaan ja siitä sitten alkoi kotikuntoutussuunnitelman kehittyminen konkreettisesti.
Toimintanäkökulma: Oli ilo nähdä tänään kirjaamista, joka kuvasi konkreettisesti ihmisen elämäntilannetta, monipuolisesti toimintakykyä, ohjauksen ja palvelun tarpeita ja niihin suunnitelmaa. Ohjaaja oli "rohjennut" kirjoittaa minä muotoon asiakkaan tiedostoon "suunnittelen rouvalla arkeen sopivia liikuntaharjoitteita". Mieluusti kirjoitamme passiivissa eli "joku, joku muu sen joskus hoitaa".

Asiakas näkökulma: Toisella käynnillä kävimme tekemässä kotikartoituksen, kun puoliso on tulossa kotiin maaliskuussa tapahtuneen aivohalvauksen jälkeiseltä kuntoutusjaksolta. Omaiset tiedostavat tilanteen haasteellisuuden ja mennään "päivä kerralla" ajattelun ja sen mukaisen toiminnan. Mitä kaikkea asioita kannattaakin huomioida. Yleensä ne ovat aika pieniä muutoksia, kun esim. lisätilan saamiseksi siirretään makuun huoneen huonekaluja toiseen paikkaan.

Makuuhuone tuntuu olevan edelleen pyhä paikka ja parivuoteessa yhdessä nukkuminen, vaikka puolisoilla on eri rytmisyys ja unen laatu ja äänitasokin saattaa olla erilainen. Minun mielestä kartoituksessa tuli hienosti huomioitua omaisten jaksaminen ja hyvinvointi tulevassa tilanteessa miettimällä esim jatkossa halvaantuneen puolison kuntoutusjaksoja (intervallijaksoja). Kiittelivät kovasti saamastaan hyvästä palvelusta, kuntoutusohjaaja lupasi selvitellä lisää asioita.
Mikä merkitys kokonaisvaltaisen hoidon kannalta perehtyä asiakkaan taustaan, luoda itselleen mielikuvaa tilanteesta. Onko "katoava luonnonvara" tehostamisen seurauksena, vaikka mobiililaitteet antavat uusia mahdollisuuksia tiedon hyödyntämiseen.


KE 13.4.2016

Asiakas näkökulma: Tuleva toiminnan ohjaus keskusteluttaa ja pohdituttaa työyhteisössä samalla tekevät itse aktiivisesti muutostyötä. Kotikäynti pariskunnan luona, jossa vaimolla on alkava muistisairaus ja on tietoinen tilanteesta. Yrittää väistellä ja peitellä muistamattomuuttaan. Lääkkeet pidetään lukitussa kaapissa kotona ja kotihoito käy antamassa ne kaksi kertaa päivässä. Mies hoitaa omat lääkkeensä.
Alla olevissa kuvissa on meiltä eri aikoina valmistuneita lähihoitajia, jotka antoivat luvan kuvien ottamiseen.




   
TO 14.4.2016
Asiakas näkökulma: Kotikatetrointi, jossa vaimoa ohjattiin katetroimaan miestään. Kotiutustiimin henki on toisia kannustava ja ohjaava. Vasta-aloitteleva lähihoitaja saa tukea ja häntä kannustetaan. Kotihoidon asiakkailla sattuu ja tapahtuu hauskoja juttua ja vähemmän hauskoja. Mitä pidempään on ollut tietyssä tiimissä, sitä enemmän tarinointia liittää.  
Rouva odottaa paikka jatkohoitoon, arvioitu odotusaika 2 kuukautta, makaa sängyllä keskellä olohuonetta. Parivuoteen toiselle puolelle on varattu tarvittavat välineet ja tarvikkeet eli ovat käden ulottuvilla. Jos nousee sängyltä ylös kaatuu ja mitä silloin tapahtuu, vaikka nyt sattuu olemaan lonkkahousut jalassa. Aamulla hänet avustetaan siten, että taksi vie päivätoimintaan ja tuo illalla takaisin. Illalla tytär käy katsomassa, kotiutustiimin neljän käynnin lisäksi. Tämä tarina päättyi onnellisesti, kun rouvan vointi meni huonommaksi ja hänelle löytyi hoitopaikka, kylläkin akuutti puolelta.

PE 15.4 .2016        


Tarvikevalikoima on riittävän laaja
Asiakas näkökulma: Kävimme kahden asiakkaan luona. Toinen on rouva säärihaava säären etu- ja takaosassa. Mitenköhän työntekijöille saisi samanlaisen toimintamallin esim. säären sidontaan. Toinen hoitaja oli sanonut kaksi päivää sitten , että säärtä ei kannata sitoa, vaikka siinä on selvästi turvotusta. Ohjaajani joutui nyt perustelemaan asiaa ja miettimään, millä tavoin kannattaa tehdä sidos. Turvotus oli lievä, joten kun ohjaaja otti puheeksi lentosukan, niin rouva ilahtui suuresti. Asia tuli ratkaistuksi ja hän pystyy itse laittamaan ja poistamaan sukat jaloistaan.

Toisen rouvan käynnillä meni aikaa reilu tunti, kun alkuperäinen suunnitelma oli säärihaavan sidosten vaihto. Kyllä asiakas on ymmällään, kun lääkärit eri terveydenhuollon yksiköissä määräävät toisilta tietämättään tässä tapauksessa kipulääkkeitä. Vajaan kuukauden sisällä hän oli saanut vahvoja kipulääkkeitä kolmea eri sorttia laastari ja tablettimuodossa sekä lihaksia rentouttavaa lääkettä, johon oli kirjoitettu kipulääke. Onneksi hänellä oli nyt vain kipulaastari käytössä valitellen pahaa oloa. Mitä, jos hän olisi ottanut kaikkia kolmea samanaikaisesti.

Lisäksi hänelle oli määrätty sinkkisukkaa ja kortisonipitoista rasvaa, joiden käyttöön ohjaus oli ollut vähäistä. Hänellä on silikoniallergia, joten ei voi käyttää tukisukkia. Edellisenä päivänä hänelle oli tilattu uudet tukisukat eräässä terveydenhuollon yksikössä. Keskustelun edetessä rouva näytti, että hänellä on kolmet käyttämättömät tukisukat ja niihin iskemättömät vetolaitteet. Tukisukkien koosta päätellen yhdetkään eivät sovi tällä eikä tulevaisuudessa hänen jalkoihinsa.
Toivottavasti mobiililaitteisiin kehitetään selkeät hoito-ohjeet hoitajien käyttöön, jotta voi tarkistaa kussakin tilanteessa yhtenäisen toimintamallin eli esim. missä tilanteessa käytetään tukisidosta turvotusten ehkäisemisessä ja hoidossa ja missä ei.

Toiminnan näkökulma : Kotiutustiimi turvaa asiakkaan turvallista kotiutumista, jolloin kartoitetaan asiakkaan toimintakykyä ja selviytymistä kotona, apuvälineiden tarvetta ja hankintaa, tarvitta- vien lääkkeiden hankinta asiakkaan kustannuksella, kotikäynnit tarpeen mukaan. Ensimmäinen käynti ja on ilmainen ja seuraavilta käynneiltä on 12,50 euroa ad 25 krt/kuukausi.
Narsissit ja krookukset kevään tuovat, Jemppunen puhtauttaan vaalii...


Ja joutsenille löytyi oikea kodin suunta.... n. viiden kilometrin Pitkäjärven päästä tai suunnaten oikealle tai vasemmalle. Onneksi voi valita myös lentomahdollisuuden.

Minä palaan välillä oppijan ja ihmettelijän roolista opettajan rooliin. Jatkan tuonnempana kotihoidon " matkaa" muissa kotihoidon ympäristöissä.